Marja Alastalo

Marja Alastalo

Marja on  lähettinä Botswanassa.
ja  toimii  Francistowniss ohjaajana  lukutaitotyössä sekä AIDS-epidemian ongelmien hoitamisessa.

Marja on ollut OLL:n nimikkolähettinä vuodesta 1994.

Osoite:
Private Bag 73
Francistown, BOTSWANA

Hei!

Olen Marja Alastalo ja kotoisin Etelä-Suomesta.
Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri,
luokanopettaja. Valmistuttuani vietin seitsemän
ikimuistoista vuotta luokanopettajana Muuramessa
Keski-Suomen vesien ja harjujen äärellä. Vieläkin
usein unissani palaan noihin vuosiin...
Kävin lähetyskurssin vuonna 1993, ja vuoden 1994
kesäkuussa saavuin lopulta Botswanaan, keskelle
ruskeinta ja kylmintä talviaikaa. Ensimmäisinä
kuukausina mietin tosissani, kestäisinkö täällä
vuottakaan, saati sitten kymmentä. Kaikki oli niin
vierasta ja outoa. Ja kylmää!

Ensimmäiset kaksi vuotta asuin Botswanan pääkaupungissa Gaboronessa, missä opetin lähettien
lapsille suomen kieltä. Olin lähetyskurssilla nähnyt
Francistownista ja siellä tehtävästä työstä kaksi
kuvaa, jotka koskettivat sydäntäni aivan erityisellä
tavalla. Siirryinkin Francistowniin kummilapsityöhön
kokopäiväisesti vuonna 2006.

Teemme työtä noin 2 - 20 -vuotiaiden lasten ja
nuorten kanssa. Autamme heitä monin eri tavoin:
tukemalla koulunkäyntiä, antamalla materiaalista
apua ja tarjoamalla hengellistä ja henkistä tukea
niin lapsille kuin koko perheelle. Vuonna 2007 ohjelmamme tarjosi tukea ja apua 180 lapselle ja heidän perheilleen, kullekin tarpeidensa mukaan.

Hiv/AIDS on ollut suuri haaste Botswanan valtiolle,
ja sen kanssa tulemme taistelemaan vielä pitkään.
Botswana on kuitenkin onnistunut tarjoamaan
lääkityksen kaikille sitä tarvitseville botswanalaisille,
mikä on ollut suuri asia. Emme enää kohtaa
sellaista toivottomuutta kuin muutamia vuosia
sitten. Kuitenkin nimenomaan lasten kysymykset,
kuten vanhempien sairastaminen ja/tai kuolema ja
omaan terveyteen liittyvät huolet tulevat olemaan
keskustelujen kohteena vielä pitkään.

Eli työtä riittää, se on mielekästä ja lasten elämän
seuraaminen pitkällä aikavälillä on palkitsevaa.
Enää ei kymmenenkään vuotta tunnu
miltään!

Marja