Pirkko Luoma

Pirkko Luoma

Pirkko Luoma on toiminut Opettajien Lähetysliiton nimikkolähetinä vuodesta 1978.
Hänen asemapaikkansa on Papua-Uusi-Guinea.
 

-Kerro itsetäsi ja taustajoukoistasi

Olen Pirkko Luoma, lähtöisin Hyrynsalmelta, kotoisin Kajaanista.
Opiskelin Tampereen yliopistossa FM:ksi pääaineena saksan kieli.
Sitten kouluttauduin Saksassa ja Englannissa raamatunkääntäjäksi
ja lähdin Suomen Lähetysseuran lähettinä
Papua-Uuteen-Guineaan 1978. Opettajien Lähetysliitto, Kajaanin
(Vuolijoen), Kuhmon ja Suomussalmen seurakunnat ovat työtovereitani
tukemalla tätä työtä.

Orientoitumiskurssin jälkeen oli oman heimon ja työtoverin
etsiminen. Ja sitten lähdin Urimin heimoon Ritva Hemmilän
kanssa. Urimin heimo on yksi PUG:n yli 800 heimosta.

Työni oli aluksi pääasiassa kielityötä: kielen
opiskelua, kielimateriaalin keräämistä, äännejärjestelmän ja kielen
rakenteitten analysoimista, aakkosten ja kieliopin tekemistä.
Myöhemmin aapisen ja lukumateriaalin valmistamista.
ja raamatunkääntämistä. Ja niinkuin kaikki lähetystyöntekijät tietävät,
sen lisäksi joutuu tekemään, tai saa tehdä, kaikkea maan ja taivaan
väliltä sielunhoidosta ompelukoneiden korjaamiseen asti. Siinä samalla on tullut
koulutetuksi urimilaisia työtovereiksi tähän työhön.

Työtovereina on ollut vuoden amerikkalainen DebiRoss, 11 vuotta
Aira Suormala (lukutaitotyö) ja nyt amerikkalainen Paula
Akerson ja aina välillä olen ollut yksin.Kansallisia työtovereita on tällä hetkellä 5:
Josech Akrakg, David Kupukalm, Micah Welkop, Jimmy Ropi ja Sam Akrakg.
Lukutaitotyön puolella 4 lukutaitotyön esimiestä: Benson Yompam,
Cecilia Wrongkalm, Nickson Walmpopm ja James .
Tavoitteena on saada Uusi Testamentti urimin kielelle ja äidinkielinen
 lukutaidon opetus pyörimään.

 - Mikä sai sinut lähtemään lähetystyöhön?

Jumalan kutsu sai lähtemään lähetystyöhön. Jo pienenä aavistelin, että
Jumalalla on minulle tehtävä, mutta painoin sen unohduksiin, kun tapasin
lähetysveteraanin Tuure Vapaavuoren mustan miehen kanssa ja ajattelin, että
ei minusta tule saarnaajaa. Lukion aikana kuitenkin aloin rukoilla
johdatusta ammatinvalintaan sen jälkeen, kun tulin uskoon. Opiskelujen
alussa kuulin Wycliffe Raamatunkääntäjien työstä ja että on paljon kieliä
maailmassa, joilla ei ole kirjoitettua ädinkielistä Jumalan sanaa. Silloin
oli kuin valo olisi syttynyt ja rukoilin Jumalaa avaamaan ja sulkemaan ovia
tahtonsa mukaan, kun suuntaan elämää raamatunkääntäjäksi (ei tarvitse
saarnata!). Siitä meni vielä 9 vuotta ennen kuin lähdin Papua-Uuteen-Guineaan
ja kutsu tuli monta kertaa vielä koetelluksi sinä aikana.

Muistan kuinka ensimmäisellä Wycliffe Raamatunkääntäjien kielitieteellisellä
kurssilla yritin täyttää hakupapereita, mutta sydämeni oli rauhaton.
Opettajien kehotuksesta keskeytin hakemisen ja kyselin Jumalalta melkein
vuoden, onko tämä minun tieni: kuka "maksaa viulut", riittääkö heiveröinen
terveys ja mistä viisaus tähän vaativaan työhön? Vihdoin Jumala vastasi: ei
nämä kolme kysymystä ole nyt tärkeitä, vaan minä kysyn vain yhtä: oletko
valmis tyhjäksi astiaksi? Työ on minun ja minä sen teen, mutta tarvitsen
tyhjää astiaa, jonka kautta sen teen. Se olikin iso kysymys, joka vei minut
taisteluun: olinko valmis antamaan kaikkeni, jopa kuolemaan. Vihdoin sain
soperrettua, että olen valmis. Sen jälkeen laskeutui suuri Rauha ja syvä
hiljainen Ilo sydämeen ja asiat näyttäytyivät eri perspektiivistä: nämä
kolme huoltani ovatkin nyt Sinun huoliasi! Mitenkähän aiotkin ne hoitaa. Ja
hän on hoitanut. Ei ole helppoa ollut, mutta tietoisuus siitä, että on
Jumalan tahdon tiellä, auttaa ja kantaa vaikeuksissakin. Silloin ihmisellä
on rauha ja sisäinen ilo, vaikka joskus itkettäisikin.
Työ ja elämä on ollut huippu mielenkiintoista ja rikasta.