Maija Rostedt

Maija Rostedt

Maija Rostedtin muistolle

 

 

Katselen  meille saapuneita joulutervehdyksiä ja –kortteja. Olen iloinen niistä jokaisesta. Poimin yhden ja jään mietteisiini. Kuvapuolella on seimenlapsi olkivuoteella, pari lasta, enkeli ja tähti. Kortin toisella puolella on tuttu käsiala, siunauksentoivotukset ja allekirjoitus

Maija Raumalta.

Saimme äskettäin suruviestin. Maija on nukkunut pois joulupäivän koittaessa. Joulun suuresta juhlasta hän on päässyt vielä suurempaan juhlaan, Taivaan kotiin.

 On joulu 25.12. 2020.

 

Marja-Leena Orvokki Rostedt, Maijaksi kutsuttu, syntyi 27.1.1944 Raumalla suurperheeseen toiseksi nuorimmaisena lapsena. Helsingin yliopistosta hän valmistui teologian maisteriksi ja sai seurakuntalehtorin oikeudet 1970. Jo Raumalla ollessaan hän hän löysi lähetyskutsun ja  valmistuttuaan 1970 hän tiedusteli, olisiko SLS:ssa  teologille tarvetta.

Silloin ei paikkaa löytynyt, mutta ajatus lähetystyöhön lähtemisestä jäi mieleen.

Maijan tie vei Etelä-Pohjanmaalle Kauhavan yhteiskoulun ja lukion uskonnon- ja psykologian opettajaksi 1970-1977.

Uusi yhteydenotto Suomen Lähetysseuraan oli myönteinen ja jo 1978 Maija aloitti Tansaniassa Mwikan raamattukoulussa  teologisten aineiden opettajana ja hoiti tehtävää aina vuoteen 1990 saakka.

Lyhyen kotimaan jakson, reilut kaksi vuotta, hän hoiti Lähetysseuran kirjastoa ja arkistoa sekä opetti lähetyskurssilla.

Tansania kutsui vielä ja sinne Maija palasi 1993, mutta ennen paluutaan hän sai Helsingissä pappisvihkimyksen. Se oli välttämätön, jotta hän saattoi toimia  Moshin seurakuntapastorina ja uskonnonopetuksen koordinaattorina aina vuoteen 2006 saakka.

Sitten alkoivat eläkevuodet Raumalla.

 

Erityisen rakas Maijalle oli Opettajien Lähetysliitto ja hän toimikin liiton hallituksen jäsenenä 1972-1977 sekä 1991-1993. Hän oli myös innolla toimittamassa uutta lähetyskalenteria Ritva Halmesmaan kanssa.

Opettajien Lähetysliiton nimikkolähettinä Maija oli koko Tansanian työkautensa ajan eli 1978-2006, lähes 30 vuotta.

Hän kirjoitti: ”Minulle tämä nimikkolähettisuhde on ollut paras mahdollinen. Olin oppinut tuntemaan Lähetysliiton väkeä ja opettajia eri puolilla Suomea.Afrikassa kävi vieraita ja välilomilla pääsin  seurakuntien ohella vierailemaan opettajien piireissä ja lukemattomilla kouluilla. Se tuntui hyvältä ja lämmitti opettajansydäntäni.”

 

Tapasin Maijan opiskeluaikanamme Helsingissä. Aloitimme teologian opinnot v. 1965 samalla vuosikurssilla.Ystävystyimme ja ystävyyttä kesti n.55 vuotta Maijan kuolemaan saakka.

On paljon muistoja , tapaamisia, juhlia ja syvällisiä keskusteluja. Elimme yhdessä kummankin elämänvaiheita.

Muistan Lohjan lähetysjuhlat. Koko perheen voimin olimme siellä saattamassa Maijaa  lähetystyöhön kesällä v. 1978. Vielä  ennen lähtöään  kävi heinäkuussa meitä tapaamassa Tampereella. Vieraskirjaan hän kirjoitti:

”Muistetaan toisiamme, silloin kaikki välimatkat katoavat.”

Niinhän se oli. Lomillaan hän vieraili aina kodissamme. Joskus saimme Afrikasta vieraitakin, kuten apulaispiispa Martin F. Shaon tai Maijan

taloudenhoitaja Floran. Tuntui, että saimme olla lähetyksen näköalapaikalla. Olimme etuoikeutettuja.

Tupaantuliaisseuroihimme Maija toi Etelä-Afrikan kansalliskukan,  kauniin kukkivan Protean. Lähetys oli näin läsnä juhlassa.

Saimme olla myös Maijan tulojuhlassa Raumalla, kun hänen työkautensa päättyi. Olimmehan osa hänen perhettään, niin kuin Maija sanoi. Niin mekin tunsimme.

 

Vielä eräs näköala. Maijalla oli kummilapsia, Kauhavalla ja Tampereella. Tansaniassa heitä taisi olla eniten. Maija oli myös Johanna-tyttäremme kummi. Uskon, että heidän yhteytensä ja luottamuksensa on ollut antoisaa heille molemmille. Johanna vieraili kerran Maijan luona Tansaniassa.

Kuvien ja puhelimen kautta yhteydet ovat toimineet silloin, kun välimatkaa on enemmän.

 

Johanna soitti Maijalle jouluaattona. Se jäi viimeiseksi kerraksi. Hän oli kiittänyt Maijaa sanoen, että Maija on hänen esirukousidolinsa.

Sitähän Maija toden totta oli. Joka päivä hän nimeltä mainiten toi Taivaan Isän eteen meidät jokaisen. Eikä vain meitä, vaan hänellä oli pitkä lista  päivittäin muistettavia.

 

Joka päivä hän myös syventyi Raamatun äärellä. Hän toi evankeliumin ilosanomaa lähelle ja kauas voimiaan säästämättä.

 

Viime vuosina hänen liikkumisensa oli äärimmäisen vaikeaa. Polvet eivät kestäneet ja muitakin vaivoja tuli. Oli vaikeaa, kun ei päässyt lähetysjuhlille, mutta Raumalla hän edelleen veti lähetyspiiriään.

 

Maijaa kaipaamaan jäävät omaiset, erityisesti Seppo-veli sekä suuri ystävien joukko Raumalla, Tampereella, Kauhavalla ja eri puolilla Suomea ja Tansaniaa.

Me jäämme kaipaamaan suuresti Maijaa ja hänen rukoustyötään.

Olemme kiitollisia, että olemme saaneet olla hänen lähellään.

 

Muistamme Maijaa kiittäen ja siunaten.

 

Jeesus  sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä.

Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”  Joh.11:26

 

 

Seija Kuisma

pastori, lehtori ja Maijan ystävä

OLL:n hallituksen jäsen