Pirkko Luoma, Papua-Uusi-Guinea
Kuvat uriminkielisen Uuden Testamentin käyttöönottojuhlasta Papua-Uudesta-Guineasta syyskuussa 2025.
Pirkko Luoman elämäntyö valmistui: uriminkielistä Uutta testamenttia juhlittiin Papua-Uudessa-Guineassa
Pirkko Luoma
· Koulutus: Filosofian maisteri, (saksan kieli, englannin kieli, kasvatustiede, logopedia, kokeellinen fonetiikka, yleinen kielitiede).
· Ikä 77 v.
· Työskenteli Papua-Uudessa-Guineassa Suomen Lähetysseuran työntekijänä ja OLL:n nimikkolähettinä v. 1978-2009. Hänen päätehtävänään oil raamatunkäännöstyö urimin kielelle. Eläkkeelle siirryttyään hän jatkoi työtään vapaaehtoisesti vuosien ajan etäyhteydellä Kajaanista urimin kielen kääntäjien kanssa.
· Papua-Uuden-Guinean ajasta voi lukea kirjasta ”Kotona viidakkokylässä”, jonka on kirjoittanut Aune Mikkonen.
· Osallistui vuosien uurastuksen jälkeen kunniavieraana uriminkielisen Uuden testamentin valmistumisen juhlaan syyskuussa 2025 Papua-Uudessa-Guineassa.
Kysymyksiä matkasta:
Miksi juhla Papua-Uudessa-Guineassa päätettiin järjestää ja ketkä saivat kutsun sinne?
Juhla oli uriminkielisen Uuden testamentin valmistumisen juhla ja sinne oli vapaa pääsy. Käytännössä kuitenkin matka Laningwapin kylään vaatii useiden ihmisten suunnittelua ja järjestelyä matkan monimutkaisuuden vuoksi, ja sinne ei niin vain voinut mennä, vaan matkamme järjestelyistä vastasi useita henkilöitä.
Keitä lähti mukaasi Suomesta?
Veljeni tytär Kati Niittylä ja Timo Elo Wycliffe raamatunkääntäjistä.
Minkälaisia muutoksia huomasit tapahtuneen verrattuna aikaan, jolloin viimeksi asuit Papua-Uudessa-Guineassa noin 16 vuotta sitten?
Muun muassa kännykät olivat yleistyneet ja ihmiset olivat vaurastuneet. Juhlien juhlakatos oli tehty kaupasta ostetuista kiiltävistä kankaista ja moneen taloon oli tullut peltikatto perinteisen palmunlehväkaton tilalle. Palmuja oli kaadettu kylässä terveysviranomaisten suosituksesta, koska avarammassa maastossa hyttysiä ei esiinny niin paljon ja tarttuvaa malariaa sekä muita sairauksia saadaan vähennettyä.
Seudun pääelinkeinoksi oli tullut taas kahvin viljely välillä tärkeimpänä pidetyn kaakaon sijaan.
Miltä kylään palaaminen ja kyläläisten jälleennäkeminen tuntuivat?
Saavuimme juhlaan helikopterilla, (muut kutsuvieraat tulivat kuorma-autolla, mutta minua he halusivat säästellä). Monet ihmiset tulivat heti minut nähdessään kädet ojossa kohti. Tuntui liikuttavalta, jotkut kyläläiset itkulauloivat. Oli ihanaa tavata mm. vanha pariskunta, jota en ollut enää odottanut välttämättä näkeväni heidän korkean ikänsä ja sairastelunsa vuoksi. Lasten määrä oli suuri ja suurinta osaa en ollut tavannut, mutta heille oli kerrottu minusta, joten he tuntuivat minusta vanhoilta tutuilta.
Mikä oli muuttunut? Miten ihmiset käyttäytyivät?
Lapset eivät enää pelänneet meitä valkoihoisia. Aiemmin he olivat pelänneet, koska heillä oli ollut muistissa, että vaalea sairaanhoitaja oli rokottanut heitä ja he olivat varoitelleet toisiaan piikeistä, joita voisimme antaa.
Miten UT:n valmistumista juhlittiin?
Oli paljon puheita ja myös musiikkia ja rukouksia: siunaa nämä testamentit.
Uusia testamentteja urimin kielellä myytiin juhlijoille runsaasti, toivottavasti niitä meni kaikkien ihmisten koteihin. (Yhden hinta oli 6 euroa.)
Saatavilla oli kännyköihin myös ääniuusitestamentti kuunneltavaksi ja sitä ladattiin lastenkin kännyköihin. Äänen ohella he voivat seurata tekstiä, mikä saattaa helpottaa lasten, ja aikuistenkin, lukemaan oppimista.
Mitä juhlissa tarjottiin ruuaksi ja ketkä sen valmistivat?
Alun perin juhlaan oli tarkoitus tuoda neljä villisikaa, mutta lahjoitusten ansiosta 25 sikaa valmistettiin ruuaksi ja niiden kanssa kasviksia, kuten bataattia, keittobanaania ja vihreitä kasviksia. Väkeä oli paljon syömässä. Lisäksi juomana mm. tuoreista kookospähkinöistä hörpittiin kookosjuomaa. Jälkiruokana söimme hedelmiä kuten banaania, papaijoita ja ananasta.
Missä yövyitte?
Yövyimme veljeni tyttären Katin kanssa omassa talossani, jossa kaikki oli lähes ennallaan. Talossa on aurinkopaneelit ja veden varastointijärjestelmä.
Miten aiot jatkaa yhteydenpitoa?
Jatkan yhteydenpitoa Whatsappilla. Soitteleminen on liian kallista ja siten on vaikeaa saada yhteyttä (paitsi kielenkääntäjä Samiin). Vuonna 2012 käytössämme oli skype ja huono yhteys vaikeutti työtä, vasta myöhemmin tuli WhatsApp-yhteys mahdolliseksi.
Muuta:
Pirkon työvuosiin Papua-Uudessa-Guineassa mahtui paljon erilaisia haasteita käännöstyön asettamien haasteiden lisäksi. Mm. erään kylässä vierailleen sveitsiläisen nuoren naisen yllättävä kuolema dengue-kuumeeseen sekä useita omia koettelevia sairastumisia mm. malariaan ja hepatiittiin. Jälkimmäistä ei osattu aluksi diagnosoida oikein ja tauti pääsi pahemmaksi, ja siitä parantuakseen Pirkon piti olla vuodelevossa 5 kk. Työ ja vastoinkäymiset aiheuttivat henkistä uupumista. Työ tuntui venyvän ja kestävän. Vaikeimmissakin hetkissä Pirkkoa kuitenkin kannatteli tunne siitä, että hänet on Jumala juuri tätä työtä tekemään tarkoittanut ja kutsunut, ja sen voiman avulla hän selvisi eteenpäin.
Verrattuna moniin raamatunkääntäjiin, joilla on korkeasti koulutettuja paikallisia kääntäjiä apunaan, Pirkko teki työtä yhdessä urimia puhuvien 8 – 10 vuotta peruskoulua käyneiden nuorten kanssa, joista kehkeytyi luotettavia raamatunkääntäjiä. Hän sai heiltä ja kirkon työntekijöiltä tukea, mistä oli kiitollinen.
Työ ei ollut pelkkää Raamatun kääntämistä vaan samalla koko yhteisöön vaikuttavaa lähetystyötä. Kristinusko levisi joskus yllättävästi ja humahduksella. Joskus autettiin ihmisiä vapautumaan pahojen henkien ja uskomusten vallasta ja vaikutuksesta. Näistä tapahtumista voi lukea tarkemmin Kotona viidakkokylässä -kirjasta, jonka on kirjoittanut Pirkon lapsuudesta saakka tuntema hyvä ystävä Aune Mikkonen.
Pirkko Luoma piti merkittävänä asiana, että lähetystyölle annettiin jatkuvaa tukea. Koko yhteisö kehittyi vuosien saatossa ja mm. kyläläisten lukutaito ja moni muu asia parani yhteisen työn tuloksena, joten työllä oli kestävää vaikutusta koko yhteisöön.
Pirkko haluaa tässä sydämellisesti kiittää Opettajien Lähetysliittoa ja liitossa mukana olevia opettajia ympäri Suomea hyvästä yhteistyöstä, monipuolisesta tuesta ja ystävyydestä. Opettajien Lähetysliiton jäsen Aira Suormala oli Pirkon työtoveri PUG:ssa 11 vuoden ajan toimien lukutaitotyön asiantuntijana.
(Julkaistu Maan ääriin 1/2026 jäsenlehdessä, toim. Hanna Tamminen.)
Pirkko Luoma
Pirkko Luoma on toiminut Opettajien Lähetysliiton nimikkolähetinä vuodesta 1978.
Hän työskenteli pitkään Papua-Uusi-Guineassa ja on edelleen jatkanut eläkkeellä ollessaan raamatunkäännöstyötä etänä Suomesta käsin.
Opettajien Lähetysliiton projektisuunnittelija Riitta Kivimäki haastatteli Pirkkoa kysyen hänen työstään ja taustoistaan. Lue alta Pirkon mielenkiintoiset vastaukset.
-Kerro itsetäsi ja taustajoukoistasi
Olen Pirkko Luoma, lähtöisin Hyrynsalmelta, kotoisin Kajaanista. Opiskelin Tampereen yliopistossa FM:ksi pääaineena saksan kieli. Sitten kouluttauduin Saksassa ja Englannissa raamatunkääntäjäksi ja lähdin Suomen Lähetysseuran lähettinä Papua-Uuteen-Guineaan 1978. Opettajien Lähetysliitto, Kajaanin (Vuolijoen), Kuhmon ja Suomussalmen seurakunnat ovat työtovereitani tukemalla tätä työtä.
- Kerro työstäsi. Missä työskentelet, millainen on työnkuvasi jne.
Orientoitumiskurssin jälkeen oli oman heimon ja työtoverin etsiminen. Ja sitten lähdin Urimin heimoon Ritva Hemmilän kanssa. Urimin heimo on yksi PUG:n yli 800 heimosta.
Työni oli aluksi pääasiassa kielityötä: kielen opiskelua, kielimateriaalin keräämistä, äännejärjestelmän ja kielen rakenteitten analysoimista, aakkosten ja kieliopin tekemistä.
Myöhemmin aapisen ja lukumateriaalin valmistamista. ja raamatunkääntämistä. Ja niinkuin kaikki lähetystyöntekijät tietävät, sen lisäksi joutuu tekemään, tai saa tehdä, kaikkea maan ja taivaan väliltä sielunhoidosta ompelukoneiden korjaamiseen asti. Siinä samalla on tullut koulutetuksi urimilaisia työtovereiksi tähän työhön.
Tavoitteena on saada Uusi Testamentti urimin kielelle ja äidinkielinen lukutaidon opetus pyörimään.
- Mikä sai sinut lähtemään lähetystyöhön?
Jumalan kutsu sai lähtemään lähetystyöhön. Jo pienenä aavistelin, että Jumalalla on minulle tehtävä, mutta painoin sen unohduksiin, kun tapasin lähetysveteraani Tuure Vapaavuoren mustan miehen kanssa ja ajattelin, että ei minusta tule saarnaajaa. Lukion aikana kuitenkin aloin rukoilla johdatusta ammatinvalintaan sen jälkeen, kun tulin uskoon. Opiskelujen alussa kuulin Wycliffe Raamatunkääntäjien työstä ja että on paljon kieliä maailmassa, joilla ei ole kirjoitettua ädinkielistä Jumalan sanaa. Silloin oli kuin valo olisi syttynyt ja rukoilin Jumalaa avaamaan ja sulkemaan ovia tahtonsa mukaan, kun suuntaan elämää raamatunkääntäjäksi (ei tarvitse saarnata!). Siitä meni vielä 9 vuotta ennen kuin lähdin Papua-Uusi-Guineaan ja kutsu tuli monta kertaa vielä koetelluksi sinä aikana.
Muistan kuinka ensimmäisellä Wycliffe Raamatunkääntäjien kielitieteellisellä kurssilla yritin täyttää hakupapereita, mutta sydämeni oli rauhaton. Opettajien kehotuksesta keskeytin hakemisen ja kyselin Jumalalta melkein vuoden, onko tämä minun tieni: kuka "maksaa viulut", riittääkö heiveröinen terveys ja mistä viisaus tähän vaativaan työhön? Vihdoin Jumala vastasi: eivät nämä kolme kysymystä ole nyt tärkeitä, vaan minä kysyn vain yhtä: oletko valmis tyhjäksi astiaksi? Työ on minun ja minä sen teen, mutta tarvitsen
tyhjää astiaa, jonka kautta sen teen. Se olikin iso kysymys, joka vei minut taisteluun: olinko valmis antamaan kaikkeni, jopa kuolemaan. Vihdoin sain soperrettua, että olen valmis. Sen jälkeen laskeutui suuri Rauha ja syvä hiljainen Ilo sydämeen ja asiat näyttäytyivät eri perspektiivistä: nämä kolme huoltani ovatkin nyt Sinun huoliasi! Mitenkähän aiotkin ne hoitaa. Ja hän on hoitanut. Ei ole helppoa ollut, mutta tietoisuus siitä, että on Jumalan tahdon tiellä, auttaa ja kantaa vaikeuksissakin. Silloin ihmisellä
on rauha ja sisäinen ilo, vaikka joskus itkettäisikin.
Työ ja elämä on ollut huippu mielenkiintoista ja rikasta.
